Eurooppalaiskissat

Eurooppalainen lyhytkarva on nimensä mukaisesti Euroopan kissakantaan perustuva rotu. Ulkonäöltään se on liioittelematon peruskissa ja muistuttaa maatiais- ja kotikissoja. Eurooppalainen ei kuitenkaan ole maatiainen, eikä kotikissa, eikä siihen ole sekoittunut muita rotuja. Eurooppalainen on kuitenkin jalostettu omaksi rodukseen maatiaiskissasta ja toisinaan näiden geenipoolia laajennetaan ”noviiseilla”, eli maatiaiskissoilla, jotka täyttävät rotumääritelmän.

Noviiseista voit lukea lisää täällä.

Rotukissalla on aina rekisterikirja

Eurooppalaisia ei tietääkseni myydä hämärästi rekisteröimättömänä samassa mittakaavassa kuin muita rotukissoja, mutta haluaisin silti muistuttaa että puhdasrotuisella kissalla on rekisterikirja. Rekisteröinti ei maksa kasvattajalle niin paljoa että se kannattaisi jättää tekemättä kustannussyistä, joten halpa rekisteröimätön ”rotukissa” on todennäköisesti madottamaton, eikä ole nähnyt eläinlääkäriä joka sen rokottaisi ja tarkistaisi terveeksi.

Halpojen ”rotukissojen” vanhempiakaan ei todennäköisesti ole tutkittu perinnöllisten sairauksien varalta. Ongelma ei todennäköisesti kuitenkaan kosketa eurooppalaiskissoista kiinnostuneita, vaikka toisinaan tietämättömät saattavat määritellä kotikissansa rotukissaksi pelkästään sen ulkonäön perusteella ja korottaa tällä perusteella kissanpennun hintaa. Tämä on tuttu ilmiö etenkin pitkäkarvaisten kotikissojen kohdalla, joita markkinoidaan ”rotukissasekoituksina joissa saattaa ehkä olla norjalaista metsäkissaa/siperiankissaa/maine coonia”.

 Miksi eurooppalainen?

Jokaisella on oma syynsä sille miksi päätyy mihinkin rotuun, joten voin vain kertoa omat perusteluni. Vaikka rakkain kissani onkin kotikissa, pidin ongelmallisena kotikissojen lisäännyttämistä ja sen tukemista. Vastuullisesti pennutettuja kotikissoja on valitettavan harvassa, eikä se ole edes kannattavaa kun kissoja saa ilmaiseksikin. Rotukissan mukana saa kuitenkin mielenrauhan kun niiden jalostuksessa edellytetään tunnettujen perinnöllisten sairauksien karsimista jalostusvalinnoilla, eikä tarvitse pelätä ongelmia joita yleensä tietämättömät pennuttajat saattavat aiheuttaa puutteellisella hoidolla tai liian aikaisella luovutuksella.

Eurooppalainen miellyttää ulkonäöllään ja luonteellaan kun toivotaan liioittelematonta peruskissaa, väreissä ja kuvioissakin on valinnanvaraa. Vaikka ensimmäinen eurooppalaiseni Fay (FI*Katinhännän Riva Raptor) ei hakeudukaan seuraan samalla tavalla kuin monet muut eurooppalaiset joita olen muiden kasvattajien kotona tavannut, Fay on silti ystävällinen, sopeutuvainen ja toisinaan leikkisä. Kaikista kissoistamme Fay on myös kaikkein hiljaisin. Kaikilla kissoilla on kuitenkin omanlaisensa persoona, joten en sanoisi kaikkien eurooppalaisten olevan Fayn kaltaisia vaikka se onkin enimmäkseen sellainen mitä odotin eurooppalaisen olevan.